Menetelmämetsä

(Kuva: Kuutti Terävä @huitunkuutti)

Miten luen menetelmämetsää?

”Ihanan valoisa, söpö maisema.”
”Apua, mikä käsiteviidakko!”
”Odotan innolla, että opin lisää.”

Nämä ovat ajatuksia opiskelijoilta, jotka näkivät menetelmämetsä-kuvan ensimmäistä kertaa. Millaisia mielikuvia sinulle syntyi?

Oheisella menetelmämetsäkuvalla pyrimme auttamaan sinua menetelmäkurssin valinnassa sekä hahmottamaan tutkimusmenetelmällistä maastoa ja sen taustaoletuksia. Tieteenfilosofiset taustaoletukset ovat jokaisen tutkimuksen peruslähtökohtia. Tutkimusasetelmaa pohtiessa tulee miettiä esimerkiksi, mikä tekee tutkimuksesta tieteellisen, mitä voimme tietää ja millaisin menetelmin.

Erilaisia tapoja tutkia kuvataan usein myös käsitteellä paradigma (Thomas Kuhnin näkemys tieteen edistymisestä tieteellisten vallankumousten kautta). Eri paradigmojen voidaan ajatella olevan yhteismitattomia, joten niiden tuottamaan tietoon liittyy mahdottomuus kääntää tietoa toiselle paradigmalle. Näin ajateltuna ihmistieteissä vallitsee nykyään moniparadigmaattinen tilanne eli usean erilaisen paradigman rinnakkaiselo, jolloin myös samasta ilmiöstä saatu tieteellinen tieto on moniäänistä. Paradigman käsitettä on tosin myös kritisoitu liian monimerkityksellisenä.

Huomaa, että tämä kuva on vain yksi tapa lähestyä menetelmällistä kirjoa ja kuvassa esiintyvät lähinnä vain ne metodologiset lähestymistavat, joita opetetaan Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksella ja opettajankoulutuslaitoksella (ei välttämättä vuosittain, katso tarkemmin lukuvuoden opetustarjotin). Kuvassa pystyakseli kuvaa erilaisia tiedonintressejä, joiden ääripäitä ovat ymmärtäminen ja selittäminen. Kuvan vaaka-akseli kuvaa puolestaan erilaisia tietokäsityksiä, joiden ulottuvuuksina ovat realismi ja konstruktionismi.

Onko tavoitteenasi selittää vai ymmärtää? (Ymmärtäminen – selittäminen -akseli)

Menetelmämetsän pystyakselin ääripäinä ovat ymmärtäminen ja selittäminen. Ne kuvaavat tutkimuksen perimmäisiä tavoitteita tai tiedonintressejä. Kuvion yläosasta löytyvät metodologiset lähestymistavat ovat pyrkimyksiltään lähimpänä kausaalista selittämistä. Tällöin tutkimuksessa ei pyritä ainoastaan löytämään kahden ilmiön välillä vallitseva yhteys (esim. korrelatiivinen tutkimus), vaan todentamaan tietyn tapahtuman tai asian esiintyvän ajallisesti jonkin toisen asian tai tapahtuman jälkeen ja johtuvan siitä. Kausaali- eli syy-seuraus -suhteen todentaminen liitetään perinteisesti ja tiukimmin määriteltynä kokeellisiin tai kvasikokeellisiin tutkimusasetelmiin, joista ensin mainituissa tutkimuksissa pyritään osoittamaan jonkin toisen asian vaikutus toiseen asiaan satunnaisesti muodostettujen koe- ja kontrolliryhmien avulla. Myös laadullisessa tutkimuksessa voidaan pyrkiä selittämään esimerkiksi kulttuurisia syitä etsimällä.

Kuvion alalaidassa olevat lähestymistavat pyrkivät selittämisen sijaan ensisijaisesti ymmärtämään tutkimaansa ilmiötä. Tällaisen ymmärtämisen kohteena voivat olla esimerkiksi tutkittavien tai tutkimukseen osallistuvien henkilöiden mielenmaailma, heidän kertomuksensa ja tapansa jäsentää elämää, heidän asioille rakentamansa kulttuuriset merkitykset tai heidän toimintatapansa ja niitä määrittämät normit. Ymmärtämisen lähtökohtana on usein tutkittavan ilmiön kuvailu. Ymmärtäminen ei ole kuitenkaan varsinaisesti selittämisen vastakohta. Myös ymmärtämiseen pyrkivä tutkimus voi sisältää pelkän tutkittavan asian kuvaamisen lisäksi sen selittämistä joidenkin perusteiden pohjalta (esim. millaiset kulttuuriset tai vuorovaikutukselliset tilannetekijät toimivat ihmisen toiminnan tai käsitysten perusteina). Huomioitavaa on myös, ettei tiedonintressi johdu varsinaisesti tutkittavasta ilmiöstä, vaan mitä tahansa ilmiötä voidaan tutkijan tiedonintressistä riippuen pyrkiä joko kuvailemaan, ymmärtämään tai selittämään.

Selvitätkö faktoja vai teetkö tulkintoja? (Realismi – Konstruktionismi –akseli)

Realistinen ja konstruktionistinen tietokäsitys esitetään tämän kuvion vaaka-akselin muodostaman jatkumon eri ulottuvuuksina, joille tutkija voi asettaa tutkimuksensa tieto-opilliset sitoumukset. Ääripäiden väliin jää laaja tieteenfilosofinen kenttä, jossa ajatellaan tiedosta ja todellisuudesta hieman eri tavoin. Tällaisissa tietokäsityksissä kysytään, millainen käsitys todellisuudesta ja tiedosta tutkijalla/tutkimuksella on ja millaisia lähtökohtaoletuksia se pitää sisällään.   

Realismilla tarkoitetaan tieteellisessä keskustelussa monia näkökulmia. Filosofisen realismin (ns. ontologinen realismi) mukaan entiteetit eli konkreettiset ja abstraktit oliot ja seikat ovat olemassa riippumatta siitä, että ne havaitaan tai riippumatta niitä koskevista teorioista. Teoriat puolestaan viittaavat näihin todellisina pidettyihin todellisuuden ominaisuuksiin. Tällöin esimerkiksi stressi on todellinen ja todellisuudessa olemassa oleva entiteetti, johon eri stressiteoriat ja stressin määritelmät viittaavat. Stressi on siis ensin määriteltävä, jotta siitä voidaan sanoa jotakin. Stressin määrää voidaan arvioida esimerkiksi lomakkeella (psykologiseen stressiin viittaavat kysymykset) tai mittaamalla veren kortisolin tasoa. Vahvan realismin mukaan teoriat ja käsitykset esimerkiksi stressistä ovat totta, kun ne vastaavat todellisuutta. Kriittisessä realismissa puolestaan korostetaan, etteivät teoriat täydellisesti vastaa totuutta, mutta tieteen itsekorjautuvuuden edistyessä niiden totuudenkaltaisuus kasvaa. 

Konstruktionismia edustaa puolestaan ajattelutapa, jonka mukaan todellisuus näyttäytyy jokaiselle omanlaisena, alati muuttuvana ja sosiaalisesti rakentuneena. Ontologisen konstruktionismin mukaan sosiaalinen todellisuus ei ole siis olemassa ihmisen mielestä riippumatta, vaan se syntyy ihmisten tulkitsemana, käsitteellistämänä ja kielellistämänä. Maltillisemmassa ja samalla yleisemmässä konstruktionistisessa suuntauksessa painotetaan kyllä havaintojen ja merkityksenantojen sosiaalisuutta, muttei kielletä esimerkiksi fyysisten tosiasioiden olemassaoloa ihmisen havainnoista tai siitä tehdyistä väitteistä riippumatta. Yhteistä konstruktionistisille suuntauksille on se, että ne suhtautuvat kriittisesti itsestäänselvinä pidettyihin tapoihin ymmärtää maailma ja itse ja korostavat tiedon olevan väistämättä epävarmaa ja suhteellista sekä perustuvan aina maailman katsomiseen jostakin tietystä näkökulmasta (ns. epistemologinen konstruktionismi). Tällöin stressiä käsittelevän tutkimuksen kohteena voivat olla esimerkiksi yksilöiden stressille eri kulttuureissa antamat merkitykset (esim. millaiset fysiologiset tuntemukset ylipäätään tulkitaan ja nimetään stressiksi) tai ihmisten stressinilmaisut ja näiden ilmaisujen tehtävät vuorovaikutuksessa (esim. stressinilmaisut keinona vaikuttaa omiin työoloihin). Katso lisää Maarit Alasuutarin videoklipistä: Realismi - konstruktionismi.

Käy klikkaamassa metsän linkkejä, niin opit lisää! Videoklippien alta löytyy myös lähteitä ja linkkejä Youtuben opetusvideoihin. 

Huomaathan sen, että metodimetsää ei sellaisenaan voi käyttää metodilähteenä esimerkiksi opinnäytetöissä. Etsi tähän tarkoitukseen alkuperäiset lähteet (esim. alla tai videoklippien ohesta). 

(Huom. Määrällisten menetelmien sekä designtutkimuksen, kehittämistutkimuksen ja grounded theoryn osalta videot lisätään myöhemmin).

 Lähteet:

• Burr, V. (2003). Social constructionism. London: Routledge.
• Kekäle, J. & Puusa, A. (2021). Tiedesodat. Realistinen ja konstruktionistinen maailmankäsitys. Teoksessa A. Puusa & P. Juuti (toim), Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät (s. 41–55). Helsinki: Gaudeamus.
• Puusa, A. & Juuti, P. (2021). Laadullisen tutkimuksen tieteenfilosofinen tausta. Teoksessa A. Puusa & P. Juuti (toim), Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät (s. 25–40). Helsinki: Gaudeamus. 
• Raatikainen, P. (2015). Ymmärtäminen ja selittäminen ihmistieteissä. Kasvatus 46(3), 281–286.