Daniel Vella: Ludic Subjectivity and the Question of Character
Daniel Vella: Ludic Subjectivity and the Question of Character
Voit käyttää tätä koodia upottaaksesi median toiselle sivulle. Tämän koodin kiinteäkokoinen upotus on laajasti yhteensopiva ja sopivin useimpiin käyttötarkoituksiin.
Tämä sivu tukee myös oEmbed-upotusta.
Voit käyttää tätä koodia upottaaksesi median toiselle sivulle. Tämän koodin responsiivinen eli mukautuva upotus soveltuu käyttöön responsiivisilla verkkosivuilla.
Tämä sivu tukee myös oEmbed-upotusta.
Drawing on equally on theories of character (Frow 2014; Garber 2020), phenomenological accounts of play (Fink 2015[1970]) and the aesthetics of digital games (Kania 2017; Nguyen 2021), this presentation shall argue for an understanding of digital games as being existential-aesthetic: in other words, they both invite us to situate ourselves within, and enact, a ludic subjectivity as our being-in-the-game, and, at the same time, mediate this ludic subjectivity as an aesthetic figure.This figure, I shall argue, can be understood in the way it is shaped by - but also, potentially, puts into question - established cultural notions of character.